Säästäminen ei ole yksi samanlaisena jatkuva projekti koko elämän ajan. Nuorena tarvitaan joustoa arjen muutoksiin, keski-iässä voidaan kehittää varallisuutta ja eläkeiän lähestyessä huomio siirtyy yhä enemmän rahojen käyttöön. Samat perustaidot auttavat kaikissa vaiheissa: menojen suunnittelu, puskurirahasto, velkojen hallinta ja sijoitusriskien ymmärtäminen. Oman ikäkauden lisäksi ratkaisevat kuitenkin tulot, perhetilanne ja henkilökohtaiset tavoitteet.
Ensimmäinen säästötavoite ei ole sijoitusmiljoona
Oman talouden kehittäminen alkaa yleensä paljon pienemmästä kysymyksestä kuin siitä, kuinka suuren sijoitussalkun voisi joskus rakentaa. Riittävätkö rahat seuraavaan palkkapäivään, onko jääkaapin rikkoutumiseen varaa ja pystyykö suunniteltuun hankintaan säästämään ennakkoon? Vasta näiden asioiden jälkeen on helpompi sitoa rahaa pitkäaikaiseen sijoitukseen. Säästämisen järjestys on monelle tärkeämpi kuin yksittäisen tuotteen valinta. Aloittamiseen sopii myös 100 euron kuukausisäästämisen käytännön esimerkki.
Elämäntilanne määrää, kuinka paljon taloudellista liikkumavaraa on käytössä. Pienituloinen voi joutua priorisoimaan välttämättömiä menoja, vaikka haluaisi sijoittaa säännöllisesti. Hyvätuloisellakin saattaa olla vähän säästövaraa, jos velanhoito ja asuminen vievät suuren osan tuloista. Jokaisen ikäryhmän lähtökohta on siksi oma nettobudjetti ja oma riskinsietokyky.
20-vuotiaana säästetään joustoa
Opiskelujen, ensimmäisten työpaikkojen ja itsenäisen asumisen vaiheessa tulot voivat muuttua nopeasti. Säästäminen kannattaa aloittaa rahalla, jota ei tarvita seuraavien kuukausien menoihin. Ensimmäinen tavoite voi olla muutaman yllättävän laskun kattava turvamarginaali, ei suuri osakesalkku. Tärkeintä on, että säästämisestä syntyy tapa eikä talous joudu kierteeseen yhden yllätyksen vuoksi.
Nuorena pitkän aikavälin tavoitteita on usein mahdollista suunnitella vuosikymmeniksi, mutta se ei tarkoita riskin ottamista jokaisella eurolla. Asunnon käsirahaa, opintojen päättymisvaiheen menoja tai muuttoa varten tarvittavat säästöt voivat olla lyhyen aikavälin varoja. Sellaisia ei kannata sijoittaa pelkän tuotto-odotuksen perusteella voimakkaasti heiluville markkinoille. Velan korot ja ehdot on samalla tunnettava ennen sijoitusten lisäämistä.
30-vuotiaana rahalle tulee monta tehtävää
Kolmekymppisen taloudessa asunnon hankinta, perhetilanne ja työuran vakiintuminen voivat osua samaan aikaan. Säästämiselle muodostuu useita rinnakkaisia tavoitteita, jolloin pelkkä kuukausittainen sijoitussumma ei kerro kaikkea. Yhteen rahakoriin voi kertyä puskuria, toiseen suunniteltuja suurempia menoja ja kolmanteen pitkäaikaista varallisuutta. Tavoitteiden erottelu vähentää riskiä, että pitkäaikaista sijoitusta joudutaan myymään väärällä hetkellä.
Jos palkka kasvaa, koko lisätulon käyttäminen uusiin pysyviin menoihin voi hidastaa vaurastumista. Säästöastetta on usein helpompi nostaa silloin, kun menot eivät ole vielä ehtineet kasvaa tulotason mukana. Toisaalta lastenhoito, asuminen tai terveydentila voivat rajoittaa säästämistä useiksi vuosiksi. Säästörutiinin tulee joustaa niin, ettei se vaaranna välttämättömiä arjen menoja.
40-vuotiaana kannattaa tehdä välitilinpäätös
Neljäkymppisenä moni tuntee jo paremmin oman ansaintakykynsä, mutta työvuosia on tavallisesti edelleen runsaasti edessä. Tässä vaiheessa kannattaa tarkistaa, paljonko varallisuutta on oikeasti kertynyt velkojen jälkeen. Oman asunnon arvo, sijoitussalkku ja käteisvarat ovat erilaisia resursseja eikä niitä pidä laskea yhteen ajattelematta käytettävyyttä. Asunto voi olla arvokas, vaikka tilillä ei olisi rahaa yllättävään menoon.
Sijoitusten hajautus ja kulut alkavat näkyä yhä selvemmin pitkän aikavälin tuloksessa. Jos samaan yritykseen liittyvät oma palkkatyö ja suuri osa osakesäästöistä, koko talous voi altistua yhdelle riskille. Suunnitelmaan on hyvä lisätä myös jakso, jolloin ansiot voivat tilapäisesti pienentyä. Talouden hallinnan ja sijoittamisen perusasiat auttavat erottamaan sijoittamisen arjen maksuvalmiudesta.
50-vuotiaana eläke ei ole enää kaukainen ajatus
Viisikymppisenä eläkevuosien tulot alkavat tuntua konkreettisemmilta, vaikka tarkka eläkeikä riippuu syntymävuodesta. Omalta työeläkelaitokselta kannattaa pyytää tai tarkistaa työeläke-ennuste ja vertailla sitä tuleviin menoihin. Eläkesäästöjen riittävyyslaskurilla voi kokeilla, miten kuukausittainen nostotarve vaikuttaa säästöjen kestoon. Pelkkä tavoitesumma sijoitussalkulle ei riitä, jos sen käyttötarkoitus ja nostojen ajankohta ovat epäselviä. Ensimmäinen eläkelaskelma voi osoittaa, että mahdollinen puute on pienempi tai suurempi kuin oli kuviteltu.
Tässä vaiheessa säästämiseen voi liittyä myös vanhempien auttaminen, lasten tukeminen tai asunnon korjaaminen. Säästöjen tarve voi olla suurimmillaan juuri silloin, kun eläkepäiviin on enää rajallinen määrä vuosia. Sijoitusten riskitasoa ei pidä muuttaa mekaanisesti syntymäpäivän perusteella, vaan tarkastella rahantarpeen ajankohtaa ja muuta tuloturvaa. Tulevien nostojen aikataulu on hyödyllisempi tieto kuin yleinen ikäsääntö.
60-vuotiaana nousee esiin nostosuunnitelma
Kuudenkymmenen ikävuoden jälkeen monella säästämisen tarkoitus alkaa vähitellen muuttua. Uuden varallisuuden kartuttamisen rinnalle tulee kysymys siitä, miten jo kertynyttä varallisuutta käytetään. Jos sijoituksia on tarkoitus myydä ensimmäisinä eläkevuosina, osakemarkkinan voimakas lasku juuri ennen myyntiä voi vaikuttaa talouteen merkittävästi. Tämän vuoksi lähivuosien menoja varten voidaan pitää erillistä likvidiä varallisuutta.
Työeläke.fi:n mukaan vuosina 1962–1964 syntyneiden alin vanhuuseläkeikä on 65 vuotta, kun vuonna 1965 tai sen jälkeen syntyneillä ikäraja kytketään elinajanodotteeseen. Oman tilanteen tarkistus on tärkeämpää kuin yhden yleisen eläkeikäluvun muistaminen. Myös osittaisen vanhuuseläkkeen vaikutukset kannattaa selvittää ennen hakemista. Eläkeiän arjen rahankäyttö perustuu ennen kaikkea nettotulojen ja pakollisten menojen tasapainoon.
Eläkkeellä säästämistä ei tarvitse lopettaa
Eläkkeen alkaminen ei tarkoita, että säästöt muuttuisivat heti pelkäksi kulutusrahaksi. Joku tarvitsee varoja nopeasti, toinen taas pystyy jatkamaan sijoittamista vielä pitkään. Olennaista on tunnistaa, mistä maksetaan tavanomaiset menot ja mitkä varat ovat tarkoitettu myöhempiin tarpeisiin. Eläkeaikana on erityisen tärkeää välttää suunnitelmaa, joka riippuu varmoiksi oletetuista sijoitustuotoista.
Pienituloisella eläkeläisellä oikeus etuuksiin voi vaikuttaa siihen, miten säästöt ja tulot muodostavat kokonaisuuden. Kelan eläkkeensaajan asumistukeen vaikuttavat esimerkiksi tulot ja tietyt omaisuuserät, joten varallisuusratkaisujen vaikutuksia kannattaa selvittää. Tuki ei ole automaattinen etu jokaiselle eläkeläiselle. Ajantasaisia tietoja saa Kelalta ennen muutoksia omaan talouteen.
Säästötili vai sijoitussalkku?
Säästämisen välineen valinta alkaa käyttötarkoituksesta, ei mainoksesta. Eläkesäästöjen 20 vuoden riittävyyslaskelma auttaa mitoittamaan myöhempiä nostoja. Jos rahaa tarvitaan lähikuukausina tai lyhyen ajan sisällä, arvon säilyminen ja varojen nopea saatavuus voivat olla tärkeämpiä kuin tuottomahdollisuus. Pitkää aikaväliä varten voidaan harkita hajautettuja sijoituksia, joiden arvo kuitenkin vaihtelee. Finanssivalvonta muistuttaa, että sijoitustuotteiden kustannukset ja riskit on ymmärrettävä ennen päätöstä.
Osakkeisiin sijoittaminen voi tapahtua esimerkiksi arvo-osuustilin tai osakesäästötilin kautta, ja rahastosäästäminen on oma vaihtoehtonsa. Osakesäästötilillä yksittäisistä osakemyynneistä tai tilille tulevista osingoista ei normaalisti makseta veroa heti, vaan verotus tapahtuu tuoton osalta varoja nostettaessa. Rahastoissa ja arvo-osuustilillä verotus noudattaa erilaisia sääntöjä. Tilin valintaa kannattaa siksi tarkastella tuotteen, kulujen, hajautuksen ja verotuksen yhteisvaikutuksena.
Inflaatio, markkinariski ja huijaukset
Rahan ostovoima muuttuu ajan myötä, vaikka tilillä näkyvä euromäärä pysyisi samana. Myös markkinoille sijoitetun varallisuuden arvo voi laskea pitkäksi aikaa, eikä hajautus poista kaikkia tappioriskejä. Riskienhallinta ei tarkoita vain kurssiliikkeen seuraamista, vaan myös pankki- ja sijoituspalvelujen kustannusten selvittämistä. Erityistä varovaisuutta tarvitaan, jos tarjolla luvataan poikkeuksellisen suuria ja samalla riskittömiä tuottoja.
Hyvä säästösuunnitelma kestää muutokset elämässä ilman pakkoa tehdä kiireisiä kauppoja. Jos palkkatulot katkeavat, ensisijaisia kysymyksiä ovat menojen turvaaminen ja mahdollisen velkaantumisen ehkäisy. Sijoituspäätösten pitää olla omiin resursseihin nähden riittävän ymmärrettäviä. Kun rahalla on selkeä käyttötarkoitus, myös riskiin suhtautuminen helpottuu.
Säästäjän muistilista
- Tunnista seuraavan 12 kuukauden menot ja rakenna niihin riittävä käteisvara.
- Erottele lyhyen aikavälin tavoitteet vuosikymmenten sijoitussuunnitelmasta.
- Tarkista velkojen korot, sijoitusten hajautus ja niiden kaikki kulut.
- Päivitä työeläke-ennuste viimeistään eläkeiän lähestyessä.
- Suunnittele etukäteen, mistä nostat rahaa markkinoiden laskiessa.
- Huomioi sijoitusten mahdollinen vaikutus tukiin ja verotukseen.
- Tarkista suunnitelma elämäntilanteen muuttuessa.
Jatka aiheesta
- Rahalaskurit – Säästösummien ja eläkeajan tarpeiden laskemiseen.
- Kuukausisäästämisen laskuri – Arvioi säännöllisen säästämisen kehitystä.
Tietolähteet
Finanssivalvonta – säästäminen ja sijoittaminen
